*

Marianna Kupias

Pääsykokeita on syytä uudistaa - mutta ei hyvin pärjäävien ehdoilla

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) julkaisi eilen avauksensa “Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat” korkeakoulujen pääsykoejärjestelmän uudistamiseksi. VATT:n ehdottama järjestelmä perustuisi pääsääntöisesti ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin. Samanaikaisesti opetus-ja kulttuuriministeriö pyrkii osana hallituksen kärkihanketta etsimään yhdessä korkeakoulujen, ylioppilastutkintolautakunnan ja muiden sidosryhmien kanssa keinoja, joilla ylioppilastutkintoa voitaisiin hyödyntää entistä paremmin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.


Avaukset ovat hyvin tervetulleita, sillä pääsykoejärjestelmä vaatii uudistamista. Useat hakijat joutuvat pyrkimään haluamalleen alalle useita kertoja, mikä viivästyttää opintojen alkua. Lisäksi hakijat hyödyntävät entistä enemmän kallita valmennuskursseja, jotka heikentävät hakijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia menestyä valintakokeessa. Järjestelmän tulisikin olla tehokkaampi ja hakijoiden kannalta oikeudenmukaisempi. Valitettavasti ylioppilasarvosanoihinkaan perustuva järjestelmä ei toteuttaisi näitä tavoitteita. Vahvasti yo-arvosanoihin perustuva järjestelmä heikentäisi ensinnäkin niiden hakijoiden asemaa, jotka eivät ole lukiossa panostaneet kirjoituksiin tai hakukohteen kannalta oikeisiin lukioaineisiin. Eniten se kuitenkin heikentäisi niiden hakijoiden asemaa, jotka eivät ole edes suorittaneet ylioppilastutkintoa.

 

Jos järjestelmä perustuisi yo-arvosanoihin, valinta omasta alasta pitäisi tehdä jo toiselle asteelle siirryttäessä. Epäonnistumisiin tai vääriin valintoihin lukiossa ei olisi juurikaan varaa, sillä se saattaisi merkittävästi vaikeuttaa korkeakoulupaikan saamista tulevaisuudessa. Lisäksi ehdotettu järjestelmä ei toteuttaisi joustavaa siirtymistä toiseelta asteelta korkeakouluasteelle, sillä se sivuuttaisi mahdollisuuden siirtyä ammatillisesta toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopintoihin. Voidaankin mielestäni kyseenalaistaa, onko yo-arvosanoihin vahvasti perustuva järjestelmä hakijoiden kannalta yhtään sen tasa-arvoisempi kuin nykyjärjestelmä.

 

Niin kuin VATT:kin ehdotuksessaan toteaa, korkeakoulujen opiskelijavalintaa tulee uudistaa niin, ettei mieluisimpaan opiskelupaikkaan hakeminen vähennä hakijan mahdollisuuksia päästä muihin paikkoihin. Pääsykoejärjestelmää tulisikin kehittää siten, että korkeakoulut tekisivät entistä enemmän alakohtaista yhteistyötä opiskelijavalinnoissaan. Tässä ollaankin menossa oikeaan suuntaan, sillä esimerkiksi myös oikeustieteellisellä alalla aloitetaan kauppatieteellisen tapaan valtakunnallinen valintakoeyhteistyö. Valtakunnalliset yhteisvalinnat toteuttaisivat juuri sitä, mikä olisi opiskelijavalinnan kannalta oleellista: samalla pääsykokeella olisi mahdollista hakea kaikkiin saman alan kohteisiin. Tällä hetkellä monet hakijat pelaavat yhden kortin varassa joutuessaan panostamaan koko kevään vain yhden hakukohteen kokeeseen.

 

Pääsykokeita voitaisiin keventää myös muilla tavoin kuin yo-kokeiden arvosanoja painottamalla. Valmennuskurssien hyödyntämistä ja monta kuukautta kestävää kirjojen ulkoaopettelua voitaisiin hillitä jo sillä, että pääsykokeet mittaisivat motivaatiota ja alalle soveltuvuutta ilman, että koe vaatisi merkittävästi aikaisemmin julkaistavaa ennakkoaineistoa.


Ylioppilastutkinnon painottaminen voi jatkossakin olla yksi tapa valita opiskelijoita korkeakouluopintoihin, jotta lukiossa menestyneiden uurastus ylioppilaskokeissa tulee huomioiduksi opiskelijavalintoja tehdessä. Pääsykokeet kaipaavat uudistamista, mutta uudistusta ei tule toteuttaa vain lukiossa hyvin pärjänneiden ehdoilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Yksi vaihtoehto olisi aloittaa kaikissa koulutusohjelmissa pelkästään kirjallisuuskursseilla joita voi suorittaa omaa tahtia. Luennot ja materiaalit nettiin. Pelkkien tenttien järjestäminen ei vielä hirveästi maksa.

Näin sisäänpääsylle ei olisi mitään rajoituksia ja karsintaa tapahtuisi vasta myöhemmin opiskelupaikkojen määrän mukaisesti. Esimerkiksi järjestämällä opiskelijat arvosanojen mukaiseen järjestykseen.

Tästä olisi ainakin se etu että pääsykoerumban sijaan ihmiset opuskelisivat jo tavoitteellisesti oikeita asioita. Pelkästään kirjallisista opinnoista voisi myös antaa todistuksen. Tuskin siitä haittaakaan on jos vaikka hoitaja on lukenut lääkiksen ensimmäisen vuoden biokemiat ja farmakologiat. Se voisi jopa tukea joidenkin hoitajien toimenkuvan laajentamista esimerkiksi lääkkeenmääräysoikeuksiin jos näitä opintoja olisi suoritettu yliopistossa vaikkei lopulta lääkäriksi valmistukaan.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Tämä on hyvä idea! Karkea alkukarsinta voisi olla arvosanoje perusteella.

Itseasiassa tämä käytäntö oli TKK:lla 50-60 luvuilla, mutta jostain syystä siitä luvuttiin.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Valmennuskurssien hyödyntämistä ja monta kuukautta kestävää kirjojen ulkoaopettelua voitaisiin hillitä jo sillä, että pääsykokeet mittaisivat motivaatiota ja alalle soveltuvuutta"

Mitenkäs tämä noin käytännössä hoidettaisiin. Vaikka aiemmin julkaistuun aineistoon perustuva pääsykoe ei mikään aukoton järjestelmä olekaan, niin ainakin se mittaa motivaatiota ja kykyä käsitellä ja omaksua alan aineistoa.

Alalle soveltuvuudesta tulee mieleen tapaus takavuosilta, kun tuntemani henkilö kävi erään kaupallisen oppilaitoksen soveltuvuushaastattelussa.
Kättelyn jälkeen ensimmmäinen kysymys: oletko hakenut muualle -Kyllä, kauppakorkeakouluun. ja haastattelu olikin siinä, tuomiolla "ei soveltuva kaupalliselle alalle". Mitähän mahtavat ajatella suuressa kansainvälisessä yrityksessä, joka jo pitkään on alalle sopimattomalle KTM:lle palkkaa maksanut?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Yliopistojen valintaperusteissa voitaisiin ottaa mallia menestyvien ulkomaisten yliopistojen käytännön valintaprosesseista. Yleisin käytäntö taitaa olla kouluarvosanat + hakijan oma statement + loppusuoralle päässeistä viimeinen karsinta ammattitaitoisten yliopiston tiedekuntien järjestämät hakijan haastattelut.

Jyrki Paldán

Onhan noiden lisäksi vielä vuosittaiset SAT, ACT, AP, jne. jotka vastaavat Suomen korkeakoulujen pääsykokeita, joskin ovat paljon vähemmän keskitettyjä haetulle alalle. Tosin myös itse koulutuksen rakenne on hyvin erilainen, Suomessa jo hakuvaiheessa haetaan opiskelemaan tiettyä alaa, maailmalla(tai no, anglosaksisessa maailmassa) ensimmäinen tai kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan vähän mitä sattuu ja mietitään mikä sattuisi kiinnostamaan.

Noiden lisäksi useat yliopistot vaativat hakijalta myös portfolion.

Toisin sanoen maailmalla prosessi on hyvinkin samankaltainen kuin Suomessa(ylioppilasarvosanat + pääsykoe), mutta byrokraattisesti ja kustannusten puolesta paljon raskaampi haastattelujen ja motivaatiokirjeiden tullessa vielä tuon päälle.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Blogissa on hyviä pointteja oppilasvalinnoista. Nykyjärjestelmällä monet opiskelijat menettävät liian helposti vuoden, kaksi tai kolmekin. Se on epäinhimillistä opiskelijoille ja kallista kansantaloudelle.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Entäs jos luovutaan ylioppilaskirjoituksista, jotka tekevät lukio-opinnoista enemmän kilpailun kuin oppimistapahtuman?

Yliopiston olisi pääsy joko suoraan lukion arvosanoilla tai sitten pääsykokeella, jossa ennalta ulkoa opettelun merkitys olisi minimoitu.

Jyrki Paldán

Hieno kirjoitus, samaa mieltä. Ylioppilasarvosanat ovat monelle myöhäiskypsyneelle nimenomaan se harmillinen aikaisempi virhe, josta VATT:in julkaisussa mainitaan;

"Hyvä järjestelmä myös kohtelee hakijoita yhdenvertaisesti, on tehokas eikä rankaise aiemmista virheistä tai huonosta onnesta."

VATT mainitsee julkaisussaan myös;

"Kaikki eivät voi käyttää kuukausia valmistautuakseen pääsykokeisiin, tai pysty osallistumaan kalliille valmennuskursseille."

mutta itse argumentti jää tuossa toteamuksessa hieman pimentoon. Ihan samalla tavalla ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen täytyy käyttää kuukausia ja niihinkin on olemassa valmennuskursseja. Miksi kaikki pitäisi keskittää yhteen kertaan(+yhteen uusintaan), sen sijaan että joka vuosi olisi mahdollisuus yrittää uudestaan?

Aimo Wiren

Onkohan syytä painottaa noita erikoistapauksia kun samalla pääosa jatkoon pyrkivistä saa huomattavasti selvemmät pasmat elämänsä tärkeimmässä vaiheessa.

Toimituksen poiminnat